Huipputiimit eroavat usealla tavalla keskinkertaisista ja
heikoista tiimeistä. Ei ole sattumaa, että tietyt tiimit saavuttavat
erinomaisia tuloksia ja toiset taas jäävät keskinkertaiselle tasolle
tuloksellisesti.
Huipputiimit panostavat paljon viestintään. Viestintä kulkee
tiimin jäseniltä toisille avoimesti. Lisäksi tiimit ovat kanssakäymisessä
runsaasti muiden tiimien ja organisaation sidosryhmien kanssa. Toiminta on
erittäin läpinäkyvää.
Huipputiimeissä viestinnässä korostuu positiivishenkisyys.
Positiivista palautetta ja rohkaisevia kommentteja on paljon enemmän kuin
rakentavaa kritiikkiä saati negatiivista moittimista. Viestinnän
perusohjesääntö on 5:1, eli jokaista rakentavaa kritiikkiä tai moitetta kohtaan
tiimissä tapahtuu vähintään 5 positiivista palautetta tai kommenttia. Joissakin
huipputiimeissä puhutaan jopa 17:1 suhdeluvusta. Viestintä on hyvin kannustavaa
ja rohkaisevaa. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö kehityskohteista
puhuttaisi. Kyllä niistäkin puhutaan. Sävy ei kuitenkaan ole moittiva, vaan
ratkaisukeskeinen. Pyrkimys löytää ratkaisu asiaan sen sijaan että aletaan
syytellä jotakin.
Huipputiimeissä korostuu korkea vaatimustaso. Tämä ei
tarkoita pelkästään sitä, että organisaation ylin johto pelkästään asettaisi
vaativia tavoitteita, vaan sitä, että tiimin jäsenet asettavat itselleen ja
toisilleen korkean vaatimustason. Kun tiimin jäsenet eivät tyydy
keskinkertaiseen suoriutumiseen nostaa se koko tiimin suoritustasoa. Vaikka
tiimissä olisikin joku keskinkertaisen tason yksilö nostavat tiimin muut
jäsenet heidän suoritustasoa esimerkillään, tuellaan ja ”tekemisen meininki”
–hengellä. Mutta entä jos suurin osa tiimin jäsenistä tyytyisi keskinkertaiseen
suoriutumiseen. Kuka / ketkä silloin nostaisivat tiimin suoriutumista kohti
huipputasoa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti